Hmm... joku kahden alumiinikalvon välillä mitattu kapasitanssi... jos kaks kalvoa laitetaan hieman v:n muotoon virtauksen suuntaisesti virtaus painaa kalvoja toisiaan kohti. Välissä vois olla joku eriste vielä jos ei viitti anodisoida alukalvoihin kunnon eristettä... Tuolla saa ainakain pirun tarkan, mutta vaikeasti kalibroitavan sovelluksen...

Likaantumisen sieto, toteutuksen helppous ja sitten vasta tarkkuus. Tuossa tärkeysjärjestys.

Tuli hullu idea mieleen... Jos likaa ja pölyä käyttää hyödykseen

Sovelluksessa vois käyttää viivalaseria ja jotain valoveräjää. laserin heijastaa peilien kautta kulkemaan useita heijastuksia putkenssa, jotta saadaan mahdollisimman pitkä säde putken sisälle ja lopulta detektoriin. Detektorilta mitataan aikaa kun valon intensiteetti heikkenee. Intensiteetti heikkenee kun pölyhiukkanen kulkee säteen lävitse. Säteessä vietetty aika riippuu hiukkasen lentoradan orientaatiosta ja orienteetio virtausnopeudesta. Aika , jonka hiukkanen viettää säteessä, vois olla verrannollinen virtausnopeuteen. Algorytmi menis suurinpiirtein näin

kaikkien intensiteettien nousujen välinen aika - kaikkien intensiteettien välisten aikojen laskujen summa.

Kuulostaa hölmöltä, mutta saattas toimia (vaikka säteessä onkin satunnaisesti pölyhiukkasia ja määrä vaihtelee.

Voisi olla hauska kokeiltava, jos tuhlatun ajan ei tarvitsisi johtaa toimivaan laitteeseen. Pahoin vain pelkään, että ko. tavalla ei löydy korrelaatiota virtausnopeuteen.

uimuriksi vaikka pingispallo tai isompaan kanavaan vesi-ilmapallo tms... ja laseretäisyysmittari?

Mikesi vaikka tällänen produalilta Linkki

Brutal kirjoitti:Mikesi vaikka tällänen produalilta Linkki

Tuohan on käytännössä pelkkä pitot-putki, se ei vielä tuota itsekseen tarvittavaa tietoa. Eikä oikein sovi kuvioon, kun ei ole tarkoitus ostaa tarkkaa (ja kallista) kaupallista tuotetta.